Blogisarjan ensimmäisessä osassa kerroimme, miten eri tahojen työturvallisuusvastuut jakautuvat. Tässä osassa pureudumme siihen, miten rakentamisen työturvallisuustehtävät ajallisesti jakautuvat.
Työturvallisuuden näkökulmasta rakentaminen voidaan ajallisesti jakaa kolmeen eri vaiheeseen:
1. Rakennushankkeen valmisteluvaihe
Rakennuttajan turvallisuuskoordinaattorin toimenkuva käynnistyy. Rooliin voidaan nimetä erillinen rakennuttajakonsultti, tai mikäli erillistä nimitystä ei tehdä, rakennuttaja toimii itse vastuullisena. Lain mukaan rakennuttajan on kuitenkin nimettävä jokaiseen rakennushankkeeseen hankkeen vaativuutta vastaava pätevä turvallisuuskoordinaattori.
Turvallisuuskoordinaattori tekee turvallisuusasiakirjan, joka liitetään mukaan jo tarjouspyyntöpapereihin. Tämän ei pienissä hankkeissa tarvitse olla paksu dokumentti – turvallisuusasiakirja ei ole rakennustyön yleinen vaaraluettelo vaan sisältää kyseisen kohteen ja toteutustavan erityispiirteet kuten tavanomaisesta poikkeava rakennustapa tai onko kohteessa turvallisuuteen vaikuttavia ilmajohtoja, liikennehaasteita, lasten koulureittejä jne.
Maaperän laadun ym. asioiden selvittäminen on rakennuttajan vastuulla. Nämä esitetään rakennuttajan turvallisuusasiakirjassa.
2. Suunnitteluvaihe
Rakennukset tulee suunnitella siten, että ne ovat toteutettavissa turvallisesti ja turvallisiksi. Myös rakennustapaohjeet ja rakennusmääräykset ohjaavat voimakkaasti suunnittelua ja alueelliset erityispiirteet onkin hyvä etukäteen selvittää yhdessä suunnittelusta vastaavan kanssa.
Rakennuttajan turvallisuuskoordinaattorin (ehkä tärkein) tehtävä on ohjata suunnittelua ja varmistaa, että suunnittelussa otetaan työn turvallinen toteuttaminen huomioon: iso osa toteutusvaiheen työturvallisuus- ym. ongelmista on seurausta puutteellisesta suunnittelusta.
Rakennuttajan tulee laatia myös hankkeen turvallisuussäännöt ja kirjalliset menettelyohjeet (Huom. 2 eri dokumenttia).
Viimeistään tässä vaiheessa tulee selvittää tarvittavat tarjouspyynnöt pääurakoitsijasta. Huomattavaa on, mikäli pääurakoitsijaa ei ole yksiselitteisesti nimetty, vastaa rakennuttaja kaikesta työmaan työturvallisuudesta. Pääurakoitsijan tehtävä on nimetä toteutuksen työsuojelusta vastaava työnjohtaja. Tämä voi olla sama henkilö kuin vastaava työnjohtaja mutta toimenkuva ei ilman erillistä sopimista kuulu hänen velvollisuuksiinsa.
Tarvittaessa jokaiseen erilliseen työvaihekokonaisuuteen tulee nimetä oma pääurakoitsijansa, jollei yksi toimija hoida työmaata perustustöistä luovutukseen asti.
3. Toteutusvaihe
Pääurakoitsija laatii tarvittavat toteutuksen turvallisuussuunnitelmat ja toimittaa ne turvallisuuskoordinaattorille, joka kommentoi niitä tarvittaessa. Aktiivinen vuoropuhelu ja työtehtäviin perehdytys on tärkeää – tällä voitetaan paljon niin työn tehokkuudessa, työnjäljen laadussa kuin turvallisuudessakin.
Pääurakoitsijan on tunnettava velvoitteensa: tarvittaessa turvallisuuskoordinaattori valvoo, että velvollisuudet tulevat hoidetuksi. Myös hartiapankkirakentajan on ymmärrettävä, että työsuojelusta vastaavaa työnjohtajaa pitää kuunnella: tämä vastaa työturvallisuudesta ja voi joutua oikeuteen myös rakentajalle itselleen sattuneesta tai rakentajan aiheuttamasta vahingosta.
Lisätietoa rakennustyön työturvallisuudesta löytyy Valtioneuvoston asetuksesta 205/2009 tai Rakennustieto Oy:n kirjasta ”Rakennustyön turvallisuusmääräykset selityksineen” – ns. Keltamusta kirja.
Blogi on kirjoitettu yhteistyössä Tapaturvan työturvallisuusasiantuntija Juha Merjaman kanssa. (juha.merjama@tapaturva.fi, 040 752 5247, www.tapaturva.fi)